Nukuin puoli 12 asti! Koko loman aikana en ole nukkunut yli 9 asti että ehkä tää oli sitten ansaittu nukkuminen ? :D En kyllä tiedä. Hukka nukkui mun kanssa yön mutta joskus 8 aikaan se pyrki nukkumaan mun viereen. Se on niin vauva ettei osaa edes hypätä sänkyyn vaikka on isompi kun tuo meidän Raffe joka kyllä aina Hukankin kiusaksi pomppii tuoleille ja sängyille :D No, nostin sen kuitenkin sitten mun viereen mut eipä se sitten enää tahtonutkaan nukkua vaan siinä se mun sylissä istui ja uikutti. Päästin sen sitten leikkimään Raffen kanssa.

En mä oo oikein vielä ehtinyt mitään tehdä. Pian pitäisi alkaa leikata Sylvin kynsiä, kun se on uninen, ettei se ala rimpuilla. Loisto keino :)

Huomenna sitten taas balettitunnille. Mitähän mä sielläkin osaan? Tuskin mitään. Tuntuu niin surkealta koko ajatus mennä sinne, mutta pakko ja kylläkai se sitten siitä kun taas pääsee vauhtiin. Kai.

"Onko ketään kotona?" huusi Puh hyvin kuuluvasti.

"Ei!" sanoi ääni ja lisäsi sitten: "Äläkä turhaan huuda. Kuulin mainiosti jo ensimmäisellä kerralla."

"Voi harmi!" sanoi Puh.

"Eikö siellä ole ketään?"

"Ei ketään."

Nalle Puh veti päänsä kolosta ja ajatteli näin: "Joku siellä on, sillä jokuhan sanoi: 'ei ketään'." Hän työnsi päänsä takaisin koloon ja sanoi: "Hei kani, sinäkö siellä?"

"En", sanoi Kani tällä kertaa toisenlaisella äänellä.

"Mutta eikö tuo ole Kanin ääni?"

"Ei kai" , sanoi Kani. "Ei sen pitäisi olla".

"Ai!" sanoi Puh.

Hän veti päänsä kolosta ja ajatteli taas ja pani pään takaisin koloon ja sanoi: "Voisitko ystävällisesti kertoa minulle missä kani on?"

"Hän on mennyt tapaamaan ystäväänsä Puh-Karhua, joka on hänen hyvä ystävänsä."

"Mutta minä olen Minä!" sanoi Karhu hyvin hämmästyneenä.

"Mikä Minä?"

"Puh-Karhu."

"Oletko varma? kysyi Kani vielä hämmästyneempänä.

"Varma kuin varma," sanoi Puh.

"No mutta, tule ihmeessä sisään."